lauantai 7. helmikuuta 2015

Saturday Zoo Lauantai eläintarhassa

I have finished all the urgent tasks after the fair and I decided to go out early in the Saturday morning. I made another trip to the zoo, because I want to practice my skills in drawing animals. I took only my Canon with me and concentrated to take pictures of animals. I would have been boring company to anyone else. It is only a rough one hour walk from my home to the zoo and in the morning the temperature is not yet too high even for a brisk walk.

Maybe, because I was walking alone, people found it easy to stop me. The other visitors wanted to take pictures of themselves with me and it felt a little bit that I am just another exotic species walking free in the park. I was thinking if I should say something like kot kot or roar or make some somersault to be even more exotic, but I ended to just give a broad smile to the camera with them.

I visited monkeys to see how their family was and also I wanted to see the bear if she had a baby or not. There it was, a tiny tiny baby bear! The hippo looked very satisfied with his pool and the day gave me a good feeling.


There is also a picture of my pet Gekkonen with black eyes (and window with moskito net).

Nyt kun messujen jälkeinen kiire on alkanut hellittämään, päätin lähteä aikaisin lauantai-aamuna ulos tuulettumaan ja suuntasin kulkuni toistamiseen eläintarhaan. Haluan kehittää taitoani etenkin eläinten piirtämisessä ja niinpä otin seuralaiseksi ainoastaan Canonin. Halusin keskittyä kuvaamaan eläimiä ja olisin ollut tylsää seuraa kenelle tahansa. Asunnoltani eläintarhaan on vain vajaan tunnin kävelymatka ja aamulla lämpötila on vielä kohtuullinen reippaallekin kävelylle.

Ehkäpä se, että kuljin eläintarhassa yksin, sai ihmiset rohkeammaksi, sillä minut pysäytettiin usein. Vastaantulevat ihmiset halusivat kuvauttaa itsensä minun kanssani ja tunsin olevani vähän kuin yksi vapaana kulkeva eksoottinen eläin puistossa. Mietin, pitäisikö sanoa kot kot tai vaikka roar tai heittää kuperkeikkaa, jotta vaikuttaisin vieläkin eksoottisemmalta, mutta päädyin kuitenkin vain hymyilemään leveästi kameralle kaikkien kanssani kuvaan haluavien kanssa.

Kävin tarkistamassa apinaperheen kuulumiset ja myös karhun vauva-uutiset, jotka viime vierailulla jäivät epäselviksi, mutta nyt näin pikkuruisen karhunpojan emonsa suojissa. Myös virtahepo vaikutti olevan tyytyväinen uima-altaassaan ja päivästä jäi hyvä mieli.

Kuvassa myös nappisilmä Gekkonen (ja teipattu moskitoverkko ikkunassa).









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti