Time to say goodbye Kotiinlähdön aika

I have lived six months in a foreign country and unfamiliar culture and it is time to go home. Many people have asked me, along with the questions about my work, how has this time changed me. I would like to give an answer, that it hasn´t, but I don´t believe it. I think I will see the change later, when I am back in Finland in my ordinary life. Maybe I will think differently about some things or I can reflect other things to my experience in here. But now, I can not see any change in me, yet.

Kuusi kuukautta vieraassa maassa ja kulttuurissa on nyt takana ja kotiinlähdön aika käsillä. Minulta on kysytty monien työhön liittyvien kysymysten lisäksi miten tämä aika on muuttanut minua. Ja vaikka tekisi mieli vastata, ettei mitenkään, en usko siihen itsekään. Uskon, että muutos tulee esille vasta vähän myöhemmin, kun olen palannut kotiin ja takaisin omaan arkielämääni Suomessa. Ehkä sitten huomaan ajattelevani asioista eri tavalla tai peilaavan asioita kokemuksiini täällä. Mutta ei, en tiedä muuttuneeni millään lailla, vielä.

The time in environment where no one speaks my language, has not made me feel lonely or isolated. My language skills are not very good and a proper conversation is difficult because I miss so many words. Still I have felt comfortable with international friends. Never in my life I have known so many people from UK and I must say I am happy that I know now.

Aika ympäristössä, jossa kukaan ei puhu omaa kieltäni, ei saanut tuntemaan oloani yksinäiseksi tai eristäytyneeksi. Vaikka kielitaitoni ei ole erityisen sujuvaa ja syvällinen keskustelu on hankalaa puutteellisen sanavaraston takia, viihdyin hyvin kansainvälisessä joukossa. Enpä ole myöskään ennen tutustunut yhtä moneen brittiin kuin täällä ja täytyy sanoa, että olen iloinen saadessani tutustuttuani heihin.

Talking with other volunteers has made me realize, that I have been very lucky to be in Myanmar and Yangon. Even this is a developing country, many things are suprisingly well here. It is easy to keep contact with family and friends in my home country. Internet is everywhere and even the connection may be slow or sometimes it is not working, long gaps are rare. In a big  city like this, I can buy all the daily supplies easily and there is a lot of food and restaurants around.  

Keskustellessani muiden vapaaehtoisten kanssa, huomaan olleeni erityisen onnekas päästessäni juuri Myanmariin ja Yangoniin. Vaikka kyseessä onkin kehitysmaa, moni asia on täällä kuitenkin yllättävän hyvin arkielämän kannalta. Yhteydenpito kotimaahan on ollut helppoa Internetin avulla ja vaikka yhteydet ovat hitaat ja toisinaan kokonaan poikki, pitkiä taukoja ei ole ollut. Miljoonakaupungissa saatavilla on myös lähes samat päivittäiset tarvikkeet kuin länsimaissakin. Ruokaa ja ravintoloita on yllin kyllin.

Many of the other volunteers have been amazed about my job description, what a dream job! Yes, I have been excited about it and wanted to do my job well. In the working days here, there has been ups and downs, frustration and cheering of joy, sometimes giggling like schoolgirls. Just like it should be. And what about the achievements? Well, six months is a short time to create a successful business and like the change in me, I think we will see the results a little later. The seeds are sown, seedlings are growing, but the harvest will be later. My life will continue in Finland, but I want to see how things are developing here, too.

Työtehtäväni on herättänyt monissa muissa vapaaehtoistyöntekijöissä ihastusta, ihan unelmaduuni! Totta, olen ollut intoa täynnä ja halunnut tehdä työni hyvin. Päiviin on mahtunut nousuja ja laskuja, turhautumista ja riemun kiljahduksia, välillä tyttömäistä kikattelua. Juuri niin kuin pitääkin. Ja entäs ne saavutukset? Puoli vuotta on lyhyt aika rakentaa menestyvää bisnestä ja vähän kuin oman muutokseni kohdalla, uskon, että saavutukset tulevat näkyville vähän myöhemmin. Siemenet on kylvetty ja taimet on saatu alulle, mutta sadon aika on myöhemmin. Vaikka oma elämäni jatkuu Suomessa, aion silti seurata ja olla mukana kehityksessä täällä.

The last days in here are full of nostalgia, I am making so many goodbyes and my thoughts are already in Finland. I am sure, that when I am back at home, I will be packing my bags again soon, but right now it feels good to return home. Volunteering was one of my best decisions for a long time and I am grateful of the days in here. I am also extremely happy that I have so many dear people waiting for me in Finland J

Viimeiset päivät täällä ovat vähän haikeita, kaikkea tekemistä leimaa lähdön tunnelma ja ajatukset ovat jo Suomessa. Ja vaikka varmasti kotiin päästyäni poden matkakuumetta taas hyvinkin pian, tällä hetkellä kotiin paluu tuntuu mukavalta. Vapaaehtoistyöhön lähteminen on ollut yksi parhaita ratkaisujani pitkään aikaan ja olen kiitollinen kaikista päivistäni täällä. Olen myös erityisen onnellinen siitä, että Suomessa minua odottaa iso joukko rakkaita ihmisiä J

I wanted to add some pictures, but my Internet is currently too slow to do that, so the pictures will come later...

Tarkoitukseni oli lisätä vielä kuvia, mutta Internet on tällä hetkellä liian hidas siihen, joten kuvia vähän myöhemmin...

Mandalay

Maaliskuun aloitti matka Mandalayhin. Olen suunnitellut jo jonkin aikaa matkustavani Amarapuraan, joka on osa Mandalayta ja tapaavani vielä kerran paikallisia kutojia. Ystäväni oli lähdössä samaan paikkaan koulutukseen viikoksi ja päätimme lyödä suunnitelmat yhteen ja matkustimme yhdessä Mandalayhin. Matkaan lähdimme sunnuntaiaamuna ja ensimmäisen päivän saimme viettää vapaasti kaupungissa. Suuntasimme kulkumme kohti Mandalay Hilliä, joka näkyy ensimmäisessä kuvassa taustalla. Hotellilta matkaa kertyi varmaan viisi tai kuusi kilometriä, mutta toimistotyöläisenä kävely tuntui mukavalta kuumasta säästä huolimatta.

My March started with a trip to Mandalay. I have planned for a while to make a trip to Amarapura. which is one part of Mandalay and meet once more the local weavers. My friend was on her way to Mandalay as well and we decided to make the trip to Mandalay together. We took a morning flight to Mandalay on Sunday and had a whole day time to look around in the city. We wanted to see Mandalay Hill, which you can see in the first picture on the background. It was about five or six kilometres away from our hotel, but even the day was hot, walking was nice after sitting so much in the office.

Mandalay -vuoren juurella kaksi mahtavaa chinthei-leijonaa vastaanottaa tulijan ja sitten alkaa portaat... olisipa ollut mielenkiintoista laskea portaat jotka kipusimme ylös vuoren huipulle, niitä oli paljon! Portaiden päässä odotti tasanne ja buddha ja sitten seuraavat portaat. En tiedä montako kertaa luulimme olleemme jo huipulla, kun taas edessä oli seuraavat portaat. 

There are two big chinthei-lions guarding in front of the entrance to the stairs that lead to the top of the mountain. It would be interesting to know how many stairs we had to climb to get to the top, but it was a lot! There was a landing and buddha and then again stairs. Many times we thought that we are already on top until we noticed the next stairs.

Kuumuus oli uuvuttavaa myös lukuisille kissoille ja koirille, joita oli portailla monin paikoin. Tämä tuleva kissaemo osasi ottaa rennosti kuumuudesta ja ihmisistä välittämättä. 

It was hot and all the cats and dogs were just laying on the stairs. There are a lot of both of them. This pregnant cat looked like she is just enjoying her day nap. 

Sunnuntai näytti olevan tapahtumaa täynnä, sillä liikenteessä oli monia autokulkueita, joissa ihmiset istuivat auton lavalla muovituoleissa parhaat päällä ja edellä ajoi komealla kukkalaitteella koristeltu auto. Kovaäänisistä kaikui musiiikki ja ihmiset lavalla vilkuttelivat meille iloisesti. 

It was Sunday and a lot was going on in the city. Many people were celebrating and there were pick up trucks in the traffic with people sitting on the back with their best outfits and umbrellas. Loud music was played through the loudspeakers and people were waving for us happily.

Seuraavana päivänä oli aika palata työn pariin ja heti aamulla lähdin hotellilta Amarapuraan. Muistan ensimmäisen matkani Amarapuraan, jolloin olin niin ällistynyt näkemästäni, että tuskin uskoin sitä todeksi. Edelleenkin Amarapura on mielenkiintoinen ja erilainen paikka länsimaisin silmin katsottuna, mutta ehkä olen tottunut jo täkäläiseen elämänmenoon sen verran, että samanlaista ällistyksen tunnetta en enää koe. Aika Amarapurassa kului työn merkeissä ja vasta tiistai-iltapäivällä varasin itselleni aikaa palata vielä katsomaan U Bein Bridgeä ja kävellä tuo vaikuttava silta kokonaisuudessaan.

On the next day it was time to get back to work and I left to Amarapura first thing in the morning. I still remember my first trip to Amarapura and how amazed I was about the village. Still it is an interesting and different place from my point of view, but I don´t find it so amazing any more. Maybe I am already used to this local way of life. I was busy most of the time in Amarapura, but on Tuesday afternoon I wanted to return to U Bein Bridge and walk the bridge from one end to another.

There were so many fishermen in the river with their fishnets. The river is not deep and the fishermen are just walking to the river with their nets.

Joessa on monia kalastajia verkkojensa kanssa ja koska joki ei ole syvä, he vain kahlaavat jokeen kalastamaan.

Hevoset kärryineen ovat tavallinen näky kylässä. Näihin ihastuin ensimmäisellä kerralla kylässä vieraillessani ja edelleenkin välillä tekee mieli nipistää itseään ihan vain varmuuden vuoksi, ettei sittenkin kyseessä ole uni tai elokuva.

There are still many many horses in the village and this is the thing I was so thrilled about in the first time I visited the village. Still sometimes I feel the urge to pinch myself to be sure that it is not a movie or dream I am looking at.

Illalla Mandalayssa nautimme paikallisesta tanssiesityksestä ja poliittisesta satiirista. Minua viehättivät eniten tanssin lisäksi upeat perinteiset asut sekä koko perheen läsnäolo esityksissä.

In the evening we enjoyed a local show including traditional dance and political satire. As well as the dance I liked also the colourful costumes and the whole family dancing in the show.