I have lived six months in a foreign country and unfamiliar
culture and it is time to go home. Many people have asked me, along with the
questions about my work, how has this time changed me. I would like to give an answer,
that it hasn´t, but I don´t believe it. I think I will see the change later,
when I am back in Finland in my ordinary life. Maybe I will think differently
about some things or I can reflect other things to my experience in here. But
now, I can not see any change in me, yet.
Kuusi kuukautta vieraassa maassa ja kulttuurissa on nyt
takana ja kotiinlähdön aika käsillä. Minulta on kysytty monien työhön
liittyvien kysymysten lisäksi miten tämä aika on muuttanut minua. Ja vaikka
tekisi mieli vastata, ettei mitenkään, en usko siihen itsekään. Uskon, että
muutos tulee esille vasta vähän myöhemmin, kun olen palannut kotiin ja takaisin
omaan arkielämääni Suomessa. Ehkä sitten huomaan ajattelevani asioista eri
tavalla tai peilaavan asioita kokemuksiini täällä. Mutta ei, en tiedä
muuttuneeni millään lailla, vielä.
The time in environment where no one speaks my language, has
not made me feel lonely or isolated. My language skills are not very good and a
proper conversation is difficult because I miss so many words. Still I have
felt comfortable with international friends. Never in my life I have known so
many people from UK and I must say I am happy that I know now.
Aika ympäristössä, jossa kukaan ei puhu omaa kieltäni, ei
saanut tuntemaan oloani yksinäiseksi tai eristäytyneeksi. Vaikka kielitaitoni
ei ole erityisen sujuvaa ja syvällinen keskustelu on hankalaa puutteellisen
sanavaraston takia, viihdyin hyvin kansainvälisessä joukossa. Enpä ole myöskään
ennen tutustunut yhtä moneen brittiin kuin täällä ja täytyy sanoa, että olen
iloinen saadessani tutustuttuani heihin.
Talking with other volunteers has made me realize, that I
have been very lucky to be in Myanmar and Yangon. Even this is a developing
country, many things are suprisingly well here. It is easy to keep contact with
family and friends in my home country. Internet is everywhere and even the
connection may be slow or sometimes it is not working, long gaps are rare. In a
big city like this, I can buy all the
daily supplies easily and there is a lot of food and restaurants around.
Keskustellessani muiden vapaaehtoisten kanssa, huomaan
olleeni erityisen onnekas päästessäni juuri Myanmariin ja Yangoniin. Vaikka
kyseessä onkin kehitysmaa, moni asia on täällä kuitenkin yllättävän hyvin
arkielämän kannalta. Yhteydenpito kotimaahan on ollut helppoa Internetin avulla
ja vaikka yhteydet ovat hitaat ja toisinaan kokonaan poikki, pitkiä taukoja ei
ole ollut. Miljoonakaupungissa saatavilla on myös lähes samat päivittäiset
tarvikkeet kuin länsimaissakin. Ruokaa ja ravintoloita on yllin kyllin.
Many of the other volunteers have been amazed about my job
description, what a dream job! Yes, I have been excited about it and wanted to
do my job well. In the working days here, there has been ups and downs,
frustration and cheering of joy, sometimes giggling like schoolgirls. Just like
it should be. And what about the achievements? Well, six months is a short time
to create a successful business and like the change in me, I think we will see
the results a little later. The seeds are sown, seedlings are growing, but the
harvest will be later. My life will continue in Finland, but I want to see how
things are developing here, too.
Työtehtäväni on herättänyt monissa muissa
vapaaehtoistyöntekijöissä ihastusta, ihan unelmaduuni! Totta, olen ollut intoa
täynnä ja halunnut tehdä työni hyvin. Päiviin on mahtunut nousuja ja laskuja,
turhautumista ja riemun kiljahduksia, välillä tyttömäistä kikattelua. Juuri
niin kuin pitääkin. Ja entäs ne saavutukset? Puoli vuotta on lyhyt aika
rakentaa menestyvää bisnestä ja vähän kuin oman muutokseni kohdalla, uskon,
että saavutukset tulevat näkyville vähän myöhemmin. Siemenet on kylvetty ja
taimet on saatu alulle, mutta sadon aika on myöhemmin. Vaikka oma elämäni
jatkuu Suomessa, aion silti seurata ja olla mukana kehityksessä täällä.
The last days in here are full of nostalgia, I am making so
many goodbyes and my thoughts are already in Finland. I am sure, that when I am
back at home, I will be packing my bags again soon, but right now it feels good
to return home. Volunteering was one of my best decisions for a long time and I
am grateful of the days in here. I am also extremely happy that I have so many
dear people waiting for me in Finland J
Viimeiset päivät täällä ovat vähän haikeita, kaikkea
tekemistä leimaa lähdön tunnelma ja ajatukset ovat jo Suomessa. Ja vaikka
varmasti kotiin päästyäni poden matkakuumetta taas hyvinkin pian, tällä
hetkellä kotiin paluu tuntuu mukavalta. Vapaaehtoistyöhön lähteminen on ollut
yksi parhaita ratkaisujani pitkään aikaan ja olen kiitollinen kaikista
päivistäni täällä. Olen myös erityisen onnellinen siitä, että Suomessa minua
odottaa iso joukko rakkaita ihmisiä J
I wanted to add some pictures, but my Internet is currently too slow to do that, so the pictures will come later...
Tarkoitukseni oli lisätä vielä kuvia, mutta Internet on tällä hetkellä liian hidas siihen, joten kuvia vähän myöhemmin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti