In a good swing... Hyvässä vauhdissa...

I´m feeling like home, I have so many things to do…  At work we are in a good go with our plans, my business is progressing as well, have been meeting with friends, making plans for christmas trip, excercising and studying burmese, I like to be busy with good things. And it is only seven weeks to Heimtextil! It is still a lot to do, but I´m looking forward to meet customers and my family in Germany!

Olo tuntuu hyvin kotoisalta, tekemistä on vaikka kuinka paljon… Töissä suunnitelmat etenevät hyvää vauhtia ja myös oman yrityksen asiat edistyvät, tapaamisia ystävien kanssa, joulureissun suunnittelua, treenailua ja burman kielen opiskelua, on mukavaa olla kiireinen mukavien asioiden takia. Ja vain seitsemän viikkoa Heimtextiliin! Paljon on vielä tekemättä, mutta odotan innolla asiakkaitten tapaamista ja perheeni näkemistä pitkästä aikaa!

Dinner with friends by Inya lake. It is a lovely place with beautiful park and café by the lake. We are about ten VSO volunteers in Yangon and sometimes we gather for a dinner together.

Illallinen ystävien kanssa Inya –järven rannalla. Ihana paikka kaupungin keskellä, jossa järven rannalla on puisto ja ravintola. Yangonissa VSO:n vapaaehtoisia on kymmenkunta ja silloin tällöin tapaamme illallisen merkeissä tai muuten vaan.

Yangon is very green city, but there are not so many flowers now. I like to walk and take pictures, but it is very hot and dusty in the streets and I haven´t done it much. However on Saturday I took a walk and found some flowers too.

Yangon on hyvin vihreä kaupunki, mutta kukkia ei silti ole kovin paljon ainakaan nyt. Teen mielelläni pitkiä kävelylenkkejä ja valokuvaan, mutta auringossa on hyvin kuumaa ja kadut ovat pölyisiä ja pakokaasuja on paljon, enkä ole tehnyt sitä paljon. Lauantaina kävelin kuitenkin tapaamiseen toiseen kaupunginosaan ja matkalla löysin myös kukkia. 

I walked along one of the main roads where I could see Shwedagon Pagoda from far. 

A trip to the past and future Retki menneisyyteen ja tulevaan

On Tuesday morning we made a business trip to Amarapura to meet the weavers and talk about our plans. I could hardly wait to see the historical village again and hoped that we had more time to see the village too. Amarapura is the old capital and there are many pagodas and monasteries in the town. This time we didn´t visit the bridge but wanted to focus on business and see a little bit village if we have time. I am still amazed about the athmosphere of the past, when I arrive to the town. It is a mix of old traditional habits like riding with a horse cart and carrying things on top of the head and new innovations like cell phones in many hands in the villagers. I don´t want to tell the details of our business but I can share some pictures of the views on our way to the town. Our driver was kind and stopped the car every time I wanted to snatch a picture.

Tiistaiaamuna aikaisin lähdimme kohti Amarapuraa. Matkan tarkoituksena oli keskustella liikeasioista ja tavata paikallisia kutojia. Odotin malttamattomana kylän näkemistä uudelleen ja toivoin, että tällä kertaa olisi aikaa myös katsella ympärille kylässä enemmän. Amarapura on entinen pääkaupunki ja siellä on paljon mm. pagodoja ja luostari. Muuten kylää ei kyllä arvaisi entiseksi pääkaupungiksi ensi näkemältä. Tällä kertaa emme halunneet mennä katsomaan siltaa, vaan keskityimme bisnekseen ja kylän katselemiseen, jos aikaa jää. Olen edelleen hämmästynyt siitä ilmapiiristä, mikä kylässä vallitsee. Se on sekoitus menneisyyttä ja nykyisyyttä. Kyläläiset kulkevat koristeellisilla hevoskärryillä ja työmenetelmät ovat vanhanaikaisia, mutta toisaalta kyläläisten käsissä näkyy kännyköitä ihan kuten muuallakin. En halua paljastaa yksityiskohtia bisnessuunnitelmistamme, mutta voin jakaa joitakin kuvia matkaltamme kylään. Meidän kärsivällinen autonkuljettajamme pysähtyi joka kerta, kun halusin mennä ulos nappaamaan kuvan näkymistä tien varrella.

We visited the weavers´ workshop and there in the building made of palm leaves the weavers are weaving fabrics with old looms and old traditional techniques. On the yard there was a hen with her chicks walking rapidly from our way…

Kävimme kutojien verstaalla, jossa palmupuun lehdistä rakennetussa rakennuksessa kutojat valmistavat kankaita perinteisin menetelmin vanhoilla kangaspuilla. Valo siivilöityy hienosti harvojen seinien läpi ja antaa ilmavirran kulkea kuumassa työympäristössä. Pihamaalla kanaemo hoputti untuvikkojaan kiirehtimään alta pois saapuessamme…

We had lunch in a local restaurant serving traditional Myanmar food. It was like a buffet and two small ladies had certainly enough to eat!

Lounas nautittiin paikallisessa ravintolassa, joka tarjoaa perinteistä myanmarilaista ruokaa. Kattaukseen kuuluu aina monta astiallista erilaisia ruokalajeja ja vihanneksia, mutta tämä oli buffet, jossa kaikkea oli reilusti tarjolla. Kaksi pientä naista ei voi jäädä nälkäiseksi tämän jälkeen!

At the end of the day we had still a little bit time before we had to head to the airport. So we visited a pagoda and had time to talk and relax. We sat for a while on a rug in front of the Buddha and talked about the buddhism religion and tradition. I was lucky to hear so many things about this religion and get a chance to understand the local way of living.

Päivän lopuksi meille jäi vähän aikaa ennen kentälle lähtöä ja menimme läheiseen pagodaan, jossa meillä oli aikaa jutella ja rentoutua. Istuimme pitkän tovin Buddhan edessä matolla ja juttelimme buddhismista uskontona ja perinteenä. Uppouduimme keskusteluun ja oli mielenkiintoista kuulla uskonnon vaikutuksesta paikallisten elämään ja ymmärtää paremmin tätä kulttuuria, jonka vieraana saan olla.

Girls wanted to have fun too and there was a lady in pagoda who could tell our future by touching a statue and offering some money. Of course we had to try…. To my friend the lady told that the future will bring her international business relations and a son. To me the future is contradictory.  I will be lucky in business and I will have good people around me, friends, colleagues and  business partness, but someone relative to me will take advantage of me and I should not find a new love. He will dump you, said the lady. Should I cry or laugh? Maybe I should focus on the business and work and just forget about the rest!

Tyttöjen pitää saada pitää hauskaa ja pagodan ulkoalueen kappelissa tapasimme naisen, joka halusi kertoa tulevaisuutemme pientä lahjoitusta vastaan. Pitihän sitä kokeilla… Koskettamalla patsasta kappelissa nainen alkoi puhumaan vuolaasti (josta tietenkään minä en ymmärtänyt mitään). Ystävälleni nainen lupasi bisneksen laajentuvan kansainvälisille markkinoille ja pojan tulevaisuudessa. Minulle tulevaisuuteni oli ristiriitaisempi. Tulen menestymään bisneksessä ja ympärilläni on paljon hyviä ihmisiä, ystäviä, kollegoja ja bisneskumppaneita, mutta joku sukulainen tulee käyttämään minua hyväksi ja minun ei pitäisi löytää uutta rakkautta. Hän jättää sinut, sanoo nainen kappelissa. Pitäisikö nyt itkeä vai nauraa? Ehkäpä siis keskityn bisnekseen ja työhön ja unohdan kaiken muun!

Struggling with the language Kielellisiä kiemuroita

I am so frustrated with my language studies… I want to learn but it is difficult! The pronunciation is so different in burmese and there are no letters to describe the right sounds. My language teacher is saying to me all the time ”if you say that, there is no meaning, they will not understand you”.  And you can believe it, many times I have tried and they don´t understand me! My tongue and mouth just can´t produce the right sounds. My language teacher told me that I could buy a TV and start to listen the language carefully and try to learn the real sounds. Well, I didn´t by a TV, but thought that I am smart and bought two DVD:s from street. I asked the seller, that the movies are dubbed in burmese and he said yes.

Burman kielen opinnot tuottaa tuskaa… haluan oppia kielen, mutta se on vaikeaa, todella vaikeaa! Kielen äänteet ovat hyvin erilaisia verrattuna mihin tahansa kieleen ja pienikin vivahde-ero äänteen pituudessa tai saundissa muuttaa merkityksen täysin. Äänteitä on mahdotonta kirjoittaa kirjaimin. Opettajani sanoo minulle koko ajan ”if you say that, there is no meaning, they will not understand you”. Ja aika moneen kertaan olen todennut tämän käytännössä. Perjantaina otin kyydin taksilla, jonka kuljettaja ei osannut yhtään englantia eikä tiennyt katua, johon oli menossa. Hän ei myöskään osannut lukea karttaa, joka minulla on aina kassissa vastaavien tilanteiden varalle. Hyvällä yhteistyöllä pääsimme kyllä perille oikeaan osoitteeseen. Hän pysähtyi välillä kysymään neuvoa bussipysäkiltä seisseiltä ihmisiltä ja minä selitin englanniksi minne halusin ja avulias neito pysäkillä käänsi kuljettajalle. Kuljettaja jutteli matkan varrella jotakin ja minä vastailin englanniksi, mutta ei meistä kumpikaan ymmärtänyt toista. Loppumatka sujuikin jo yhteispelillä, kun tunnistin jo seudun. Kuljettaja kysyi aina risteyksen kohdalla ”de de? chou ba?” ja minä vastasin ”de de” De de tarkoittaa ”suoraan”.

Opettajani suositteli minulle TV:n hankkimista, jotta voisin kuunnella kieltä ja yrittää omaksua kielen äänteitä, joihin suuni ja kieleni tuntuu olevan mahdotonta sopeutua! No, en ostanut TV:tä, mutta ajattelin olevani fiksu ja ostin kadulta pari DVD –leffaa. Kysyin vielä myyjältä, että onhan nämä dubattu burmaksi ja hän ystävällisesti näytti minulle kyseiset leffat.

I prepared to my language lesson at home by opening one cold beer (there is no cider available) and sitting comfortably on the mattress on the floor with my computer. I started with Beethoven treasure tail (I choosed a children movie, because I was thinking the language is not too difficult). The movie started and beethoven was speaking english… okey, there was a text in burmese, but it didn´t make me very happy, it is far too difficult for me at this point. I watched a couple of minutes and left Beethoven. Let´s try the another. The other movie was not for children. There was not much information on the cover, just a picture of the white tiger and I was thinking it could be interesting. The story was about hunting a white tiger, but I didn´t learn much language… the movie was Indian and text was in burmese L I think I might go to a cinema next time and make sure that the movie is a real burmese movie or buy a TV.

Valmistauduin kieliopintoihin kotona avaamalla kylmän oluen (siideriä ei täältä saa)ja istuin mukavasti lattialla patjan päällä tietokoneen kanssa. Valitsin ensin leffan Beethoven treasure tail (valitsin lasten leffan, kun ajattelin, että kieli ei olisi vaikeaa). Leffa alkoi ja Beethovenin isäntä puhui englantia… no, okei tekstitys oli burmaksi, mutta se ei nyt minua paljon lohduttanut, se näyttää tällä hetkellä lähinnä koristeelliselta ornamentilta. Muutaman minuutin jaksoin seurata Beethovenin tempauksia ja sitten luovutin. Kokeilen toista leffaa. Toinen leffa ei ollut suunnattu lapsille. Kannessa oli kuva valkoisesta tiikeristä, mutta ei juuri muuta informaatiota ja ajattelin, että se voisi olla mielenkiintoinen juttu. Tarina kertoi valkoisen tiikerin metsästyksestä, mutta kielen kannalta tämäkään valinta ei osunut nappiin… leffa oli intialainen ja tekstitys burmaksi, mielenkiintoinen yhdistelmä sinänsä, mutta ei auttanut minua. Seuraavaksi taidan suunnata ihan oikeaan leffateatteriin ja varmistaa, että kyseessä on oikea myanmarilainen elokuva. Tai sitten hankin sen TV:n.

I am also started to study  burmese in written form and I think it will help me a lot, when I learn how to write the language. My teacher also says that it is difficult to write burmese with english letters because they don´t really match. When I´m studying the words written in english, my pronunciation goes wrong and no one understands me. I have now learned three burmese signs… it is still a long way to go.

Olen myös aloittanut opiskelemaan burman kielen kirjoitettua muotoa ja luulenpa, että se auttaa minua paljon. Opettajanikin sanoo, että kielen kirjoittaminen englanniksi on todella haastavaa, sillä vastaavia äänteitä ei englannin kielestä löydy. Kun opiskelen sanoja, jotka ovat kirjoitettu länsimaisin kirjaimin, ääntämiseni menee väärin, eikä minua ymmärretä. Nyt ole oppinut kolme burman kielen merkkiä, pitkä, pitkä matka on vielä edessä.

Shwedagon Pagoda

I have visited the Shwedagon Pagoda and again I was holding my breath in the amazing athmosphere of the golden pagoda. Visits to pagodas are important to Myanmar Buddhists and I was invited to join my employer´s family to Shwedagon Pagoda in Yangon. There are four entrances to the pagoda and only foreigners have to pay entrance fee. We took the western entrance with long escalator up to the pagoda terrache. It was getting dark and the golden buildings were glittering in the soft lamplight. We had left our slippers already in the car and the floors were still wet after the heavy rain a few hours ago. The floor felt cool and pleasant under the feet and it was relaxing to walk bare-footed between the golden pagodas.

Vierailu Shwedagon Pagodassa oli taas henkeäsalpaava elämys kultaisten, kimaltavien rakennusten keskellä. Myanmarilaiset käyvät usein pagodassa ja sain kutsun liittyä seuraan työnantajani perheen kanssa. Shwedagon on Yangonin suurin pagoda ja siinä on neljä sisäänkäyntiä ja vain ulkomaalaisilta peritään sisänpääsymaksu. Me menimme sisään läntisestä sisäänkäynnistä, jossa on pitkät liukuportaat pagodan tasanteelle. Ilta oli alkanut hämärtää ja kultaiset rakennukset kiiltelivät pehmeässä lampunvalossa. Jätimme jalkineemme jo autoon, sillä pagodassa ei käytetä kenkiä. Vain vähän aikaa sitten oli satanut ja lattia oli edelleen märkä ja liukas. Mutta kivinen lattia tuntui miellyttävän viileältä ja sileältä jalkojen alla ja oli rentouttavaa kävellä paljasjaloin tasanteella.

In Yangon Buddhism is very visible and I have been interested about the religion and culture, but haven´t got really time to read more about it. And I have forgotten all what I learned at school about it. It is difficult to understand and remember something you really can´t experience. Visiting the Shwedagon pagoda made even more curious and I have started to read some more about life in Myanmar.

Buddhalaisuus on hyvin näkyvää Yangonissa ja kaupunki on täynnä pieniä pagodoja. Olen ollut kiinnostunut paikallisesta uskonnosta ja kulttuurista, mutta aikaa siihen perehtymiseen ei ole oikein ollut. Ja kaiken sen, mitä koulussa aikanaan uskonnosta opetettiin, olen tyystin unohtanut. Minulle on vaikea muistaa ja ymmärtää asioita, joita ei voi millään lailla kokea, mutta nyt tässä ympäristössä mielenkiintoni on herännyt ihan toisella tavalla. Kirjakaupasta löysin hyviä kirjoja asiaan perehtymiseen käytännön kokemuksen lisäksi.

In Buddhism it is one´s priviledge and responsibility to make the best of the present and the future will be taken care of. Myanmar people go to pagodas at all times  in their lives, in all moods, in joy or in sorrow or to seek peace and quiet from the stress and strain of life. In pagoda they go pray at the corner assigned to the day of their birth. For each day of the week there is a corner and for Wednesday there is two: for morning born and for afternoon born. I went to Saturday corner and poured water on the buddha, because Saturday is my birthday. People go to their birthday corner for all general purposies but also when one is trying to get a position or promotion in one´s career. Counting the corners from the birthday corner, the other corners have special purposes. For me Wednesday afternoon would be for illness, Sunday for better bank balance and Tuesday for success and happiness in love. Maybe I´ll try that next time…

Buddhalaisuudessa on ihmisen oma etuoikeus ja vastuu tehdä nykyisyydestä paras mahdollinen ja tulevaisuus hoitaa itse itsensä. Myanmarilaiset käyvät pagodassa koko elämänsä ajan riippumatta siitä, onko elämässä surua tai iloa. Pagodasta etsitään rauhaa tai hiljaisuutta stressin keskellä tai elämän koetellessa. Pagodassa buddhalaiset menevät syntymäpäivänsä mukaiseen kulmaan rukoilemaan. Jokaiselle viikonpäivälle on oma kulmansa ja keskiviikolle niitä on kaksi: aamulla syntyneille ja iltapäivällä syntyneille. Minä menin lauantaikulmaan ja kaadoin vettä buddhapatsaan päälle, koska olen syntynyt lauantaina. Ihmiset menevät syntymäpäiväkulmaansa ihan kaikissa tarkoituksissa, mutta sillä on merkitystä myös erityisesti silloin, kun työssä toivoo ylennystä tai parempaa asemaa. Syntymäpäiväkulmasta laskien myös muut kulmat saavat oman erityisen merkityksensä ja minulle esimerkiksi keskiviikko iltapäiväkulma olisi oikea paikka sairauden kohdatessa, sunnuntai lihavampaa pankkitiliä toivoessa ja tiistai menestystä ja onnea rakkauteen kaivatessa. Ehkä kokeilen tiistaita seuraavaksi…

I must say, there was an unbelievable peaceful athmosphere in pagoda. There was no noice from the street and butterflies and birds were circuling in lamplight against the golden silhuettes. Monks and ordinary people were bending down in front of the Buddha figures. I heard that many people can spend the whole day there and I don´t question that.

Täytyy sanoa, että pagodassa leijui jokin käsittämätön rauha. Liikenteen melu ei kuulu ylös tasanteelle ja yöperhoset ja linnut kiertelivät päittemme yläpuolella lamppujen valoissa ja kultaisten silhuettien editse. Munkit ja tavalliset ihmiset olivat kumartuneina buddhapatsaitten edessä tai kävelivät rauhallisesti, kuten mekin. Kuulemma monet ihmiset voivat viettää siellä koko päivän ja kokemani perusteella en yhtään ihmettele sitä.