Time to say goodbye Kotiinlähdön aika

I have lived six months in a foreign country and unfamiliar culture and it is time to go home. Many people have asked me, along with the questions about my work, how has this time changed me. I would like to give an answer, that it hasn´t, but I don´t believe it. I think I will see the change later, when I am back in Finland in my ordinary life. Maybe I will think differently about some things or I can reflect other things to my experience in here. But now, I can not see any change in me, yet.

Kuusi kuukautta vieraassa maassa ja kulttuurissa on nyt takana ja kotiinlähdön aika käsillä. Minulta on kysytty monien työhön liittyvien kysymysten lisäksi miten tämä aika on muuttanut minua. Ja vaikka tekisi mieli vastata, ettei mitenkään, en usko siihen itsekään. Uskon, että muutos tulee esille vasta vähän myöhemmin, kun olen palannut kotiin ja takaisin omaan arkielämääni Suomessa. Ehkä sitten huomaan ajattelevani asioista eri tavalla tai peilaavan asioita kokemuksiini täällä. Mutta ei, en tiedä muuttuneeni millään lailla, vielä.

The time in environment where no one speaks my language, has not made me feel lonely or isolated. My language skills are not very good and a proper conversation is difficult because I miss so many words. Still I have felt comfortable with international friends. Never in my life I have known so many people from UK and I must say I am happy that I know now.

Aika ympäristössä, jossa kukaan ei puhu omaa kieltäni, ei saanut tuntemaan oloani yksinäiseksi tai eristäytyneeksi. Vaikka kielitaitoni ei ole erityisen sujuvaa ja syvällinen keskustelu on hankalaa puutteellisen sanavaraston takia, viihdyin hyvin kansainvälisessä joukossa. Enpä ole myöskään ennen tutustunut yhtä moneen brittiin kuin täällä ja täytyy sanoa, että olen iloinen saadessani tutustuttuani heihin.

Talking with other volunteers has made me realize, that I have been very lucky to be in Myanmar and Yangon. Even this is a developing country, many things are suprisingly well here. It is easy to keep contact with family and friends in my home country. Internet is everywhere and even the connection may be slow or sometimes it is not working, long gaps are rare. In a big  city like this, I can buy all the daily supplies easily and there is a lot of food and restaurants around.  

Keskustellessani muiden vapaaehtoisten kanssa, huomaan olleeni erityisen onnekas päästessäni juuri Myanmariin ja Yangoniin. Vaikka kyseessä onkin kehitysmaa, moni asia on täällä kuitenkin yllättävän hyvin arkielämän kannalta. Yhteydenpito kotimaahan on ollut helppoa Internetin avulla ja vaikka yhteydet ovat hitaat ja toisinaan kokonaan poikki, pitkiä taukoja ei ole ollut. Miljoonakaupungissa saatavilla on myös lähes samat päivittäiset tarvikkeet kuin länsimaissakin. Ruokaa ja ravintoloita on yllin kyllin.

Many of the other volunteers have been amazed about my job description, what a dream job! Yes, I have been excited about it and wanted to do my job well. In the working days here, there has been ups and downs, frustration and cheering of joy, sometimes giggling like schoolgirls. Just like it should be. And what about the achievements? Well, six months is a short time to create a successful business and like the change in me, I think we will see the results a little later. The seeds are sown, seedlings are growing, but the harvest will be later. My life will continue in Finland, but I want to see how things are developing here, too.

Työtehtäväni on herättänyt monissa muissa vapaaehtoistyöntekijöissä ihastusta, ihan unelmaduuni! Totta, olen ollut intoa täynnä ja halunnut tehdä työni hyvin. Päiviin on mahtunut nousuja ja laskuja, turhautumista ja riemun kiljahduksia, välillä tyttömäistä kikattelua. Juuri niin kuin pitääkin. Ja entäs ne saavutukset? Puoli vuotta on lyhyt aika rakentaa menestyvää bisnestä ja vähän kuin oman muutokseni kohdalla, uskon, että saavutukset tulevat näkyville vähän myöhemmin. Siemenet on kylvetty ja taimet on saatu alulle, mutta sadon aika on myöhemmin. Vaikka oma elämäni jatkuu Suomessa, aion silti seurata ja olla mukana kehityksessä täällä.

The last days in here are full of nostalgia, I am making so many goodbyes and my thoughts are already in Finland. I am sure, that when I am back at home, I will be packing my bags again soon, but right now it feels good to return home. Volunteering was one of my best decisions for a long time and I am grateful of the days in here. I am also extremely happy that I have so many dear people waiting for me in Finland J

Viimeiset päivät täällä ovat vähän haikeita, kaikkea tekemistä leimaa lähdön tunnelma ja ajatukset ovat jo Suomessa. Ja vaikka varmasti kotiin päästyäni poden matkakuumetta taas hyvinkin pian, tällä hetkellä kotiin paluu tuntuu mukavalta. Vapaaehtoistyöhön lähteminen on ollut yksi parhaita ratkaisujani pitkään aikaan ja olen kiitollinen kaikista päivistäni täällä. Olen myös erityisen onnellinen siitä, että Suomessa minua odottaa iso joukko rakkaita ihmisiä J

I wanted to add some pictures, but my Internet is currently too slow to do that, so the pictures will come later...

Tarkoitukseni oli lisätä vielä kuvia, mutta Internet on tällä hetkellä liian hidas siihen, joten kuvia vähän myöhemmin...

Mandalay

Maaliskuun aloitti matka Mandalayhin. Olen suunnitellut jo jonkin aikaa matkustavani Amarapuraan, joka on osa Mandalayta ja tapaavani vielä kerran paikallisia kutojia. Ystäväni oli lähdössä samaan paikkaan koulutukseen viikoksi ja päätimme lyödä suunnitelmat yhteen ja matkustimme yhdessä Mandalayhin. Matkaan lähdimme sunnuntaiaamuna ja ensimmäisen päivän saimme viettää vapaasti kaupungissa. Suuntasimme kulkumme kohti Mandalay Hilliä, joka näkyy ensimmäisessä kuvassa taustalla. Hotellilta matkaa kertyi varmaan viisi tai kuusi kilometriä, mutta toimistotyöläisenä kävely tuntui mukavalta kuumasta säästä huolimatta.

My March started with a trip to Mandalay. I have planned for a while to make a trip to Amarapura. which is one part of Mandalay and meet once more the local weavers. My friend was on her way to Mandalay as well and we decided to make the trip to Mandalay together. We took a morning flight to Mandalay on Sunday and had a whole day time to look around in the city. We wanted to see Mandalay Hill, which you can see in the first picture on the background. It was about five or six kilometres away from our hotel, but even the day was hot, walking was nice after sitting so much in the office.

Mandalay -vuoren juurella kaksi mahtavaa chinthei-leijonaa vastaanottaa tulijan ja sitten alkaa portaat... olisipa ollut mielenkiintoista laskea portaat jotka kipusimme ylös vuoren huipulle, niitä oli paljon! Portaiden päässä odotti tasanne ja buddha ja sitten seuraavat portaat. En tiedä montako kertaa luulimme olleemme jo huipulla, kun taas edessä oli seuraavat portaat. 

There are two big chinthei-lions guarding in front of the entrance to the stairs that lead to the top of the mountain. It would be interesting to know how many stairs we had to climb to get to the top, but it was a lot! There was a landing and buddha and then again stairs. Many times we thought that we are already on top until we noticed the next stairs.

Kuumuus oli uuvuttavaa myös lukuisille kissoille ja koirille, joita oli portailla monin paikoin. Tämä tuleva kissaemo osasi ottaa rennosti kuumuudesta ja ihmisistä välittämättä. 

It was hot and all the cats and dogs were just laying on the stairs. There are a lot of both of them. This pregnant cat looked like she is just enjoying her day nap. 

Sunnuntai näytti olevan tapahtumaa täynnä, sillä liikenteessä oli monia autokulkueita, joissa ihmiset istuivat auton lavalla muovituoleissa parhaat päällä ja edellä ajoi komealla kukkalaitteella koristeltu auto. Kovaäänisistä kaikui musiiikki ja ihmiset lavalla vilkuttelivat meille iloisesti. 

It was Sunday and a lot was going on in the city. Many people were celebrating and there were pick up trucks in the traffic with people sitting on the back with their best outfits and umbrellas. Loud music was played through the loudspeakers and people were waving for us happily.

Seuraavana päivänä oli aika palata työn pariin ja heti aamulla lähdin hotellilta Amarapuraan. Muistan ensimmäisen matkani Amarapuraan, jolloin olin niin ällistynyt näkemästäni, että tuskin uskoin sitä todeksi. Edelleenkin Amarapura on mielenkiintoinen ja erilainen paikka länsimaisin silmin katsottuna, mutta ehkä olen tottunut jo täkäläiseen elämänmenoon sen verran, että samanlaista ällistyksen tunnetta en enää koe. Aika Amarapurassa kului työn merkeissä ja vasta tiistai-iltapäivällä varasin itselleni aikaa palata vielä katsomaan U Bein Bridgeä ja kävellä tuo vaikuttava silta kokonaisuudessaan.

On the next day it was time to get back to work and I left to Amarapura first thing in the morning. I still remember my first trip to Amarapura and how amazed I was about the village. Still it is an interesting and different place from my point of view, but I don´t find it so amazing any more. Maybe I am already used to this local way of life. I was busy most of the time in Amarapura, but on Tuesday afternoon I wanted to return to U Bein Bridge and walk the bridge from one end to another.

There were so many fishermen in the river with their fishnets. The river is not deep and the fishermen are just walking to the river with their nets.

Joessa on monia kalastajia verkkojensa kanssa ja koska joki ei ole syvä, he vain kahlaavat jokeen kalastamaan.

Hevoset kärryineen ovat tavallinen näky kylässä. Näihin ihastuin ensimmäisellä kerralla kylässä vieraillessani ja edelleenkin välillä tekee mieli nipistää itseään ihan vain varmuuden vuoksi, ettei sittenkin kyseessä ole uni tai elokuva.

There are still many many horses in the village and this is the thing I was so thrilled about in the first time I visited the village. Still sometimes I feel the urge to pinch myself to be sure that it is not a movie or dream I am looking at.

Illalla Mandalayssa nautimme paikallisesta tanssiesityksestä ja poliittisesta satiirista. Minua viehättivät eniten tanssin lisäksi upeat perinteiset asut sekä koko perheen läsnäolo esityksissä.

In the evening we enjoyed a local show including traditional dance and political satire. As well as the dance I liked also the colourful costumes and the whole family dancing in the show.

Aika rientää... Time is flying...

Aika on täällä Myanmarissa on mennyt todella nopeasti. Jo viiden viikon kuluttua pakkailen laukkuja Suomeen palaamista varten. Töissä ja muutenkin huomaan monen ajatuksen ja keskustelun sisältävän lauseen, ”ennen kun mä lähden”. Paljon pitäisi ehtiä vielä tekemään, kokemaan ja näkemään, sillä en tiedä palaanko tänne lähivuosina tai ehkä koskaan…  Kun katson aikaa taaksepäin, en näe yhtään syytä, miksi tämä matka olisi pitänyt jättää tekemättä. Kun katson aikaa eteenpäin, mietin minkälaisen jäljen tämä aika jättää minuun. Palaako mieli tänne tai uuteen seikkailuun vai onko tämä vain muutama iloinen rivi elämän runossa. Olen ehkä liiaksikin yrittänyt pohtia niitä seuraamuksia tai jatkosuunnitelmia mitä tästä voi seurata. Ehkä pitää vaan palata mieli avoimena Suomeen ja odottaa muutama kuukausi, kunnes ajatukset selkenevät kaiken kokemuksen jälkeen.

The time has gone so fast here in Myanmar. I have only five weeks before I start to pack my bags back to Finland. All the time I notice that my thoughts and talks with other include ”before I leave”. It is still a lot I would like to do and see and experience before I go, because I don´t know if I ever come back here again. When I look back, I cannot see any reason why I shouldn´t have done this trip. When I look forward, I am thinking what kind of mark this will leave on me. Will I miss back here or burn in desire for another adventure or is this only some happy line in my life´s poet. Maybe I have been thinking too much all these possible consequences and continuations for this. After a few months back in Finland my mind will clear up and I can think better.  

Nyt kun kotimatka lähenee, ikäväkin saa konkreettisempia piirteitä. Lapsia ja läheisiä on tietysti ollut koko ajan ikävä, mutta nyt yhä useammin näen itseni myös omassa työhuoneessa piirtämässä, skannailemassa ja suunnittelemassa ison näytön ääressä sujuvan nettiyhteyden päässä. Eilen iski halu leipoa, nyt kun joululeipomuksetkin jäivät kokonaan tekemättä. Täällä yhden keittolevyn varassa omavalmisteiset herkuttelut ovat aika minimaalisia.  Kuka ties minusta vielä kuoriutuu kokki kotiin päästyä… 

Now when leaving Myanmar is closer, my home sickness  is becoming more concrete. I have been missing my children and family all the time, but now I can see myself also in my home office drawing and designing comfortably in front of my big computer screen and working with fast internet. Yesterday I had a desire to bake but here with only one hot plate it is impossible and my cooking is also very limited. Maybe at home I will enjoy cooking…

Olen monesti harmitellut täällä sitä, etten pysty tuomaan paljoakaan tuliaisia Suomeen matkatavararajoitusten vuoksi. Yhtenä päivänä keskustelimme työnantajani kanssa aiheesta ja hän kysyi mitä eniten haluaisin viedä mukanani täältä. Yhden matkalaukun voisin täyttää pelkästään näillä upeilla kudotuilla ja batiikkivärjätyillä kankailla (joista batiikkivärjätyt tulevat kyllä Thaimaasta) ja toisen varvastossuilla ja sateenvarjoilla. Todellakin, täältä voi ostaa sateenvarjoja, jotka eivät kolmannen avaamiskerran jälkeen ole hajalla. Mutta tarkemmin ajateltuna haluaisin täältä Suomeen nuo katujen varsien hedelmäkauppiaat tuoreine hedelmineen palvelemassa iloisesti ja ystävällisesti. Ja sitten auringon, ei ihan noin kuumana, mutta jokapäiväisenä ja lempeänä. Ja sitten vielä vähän elämän ääniä… suurkaupungissa on oma viehätyksensä, kun elämää on paljon. Aamuvarhaisesta alkaen ääntä: linnut laulavat, kukko kiekuu, munkit laulavat rukouksiaan ja katukauppiaat huutavat tarjouksiaan. Kaduilla on aina musiikkia ja monenlaisia seremonioita. Elämän syke suurkaupungissa on kiehtovaa.

Here I have been complaining that I cannot bring many things to Finland. Some days ago we had a talk with my employer about that and she wanted to know what I would really like to bring to Finland. One bag I could fill with these lovely woven fabrics and batiks (which come from Thailand) and another bag with slippers and umbrellas. Yes, here I can buy umbrellas that are not broken after opening a few times. But when I think more carefully, I would like to bring home these fruit sellers on the streets with their friendly service and happy smile. And also the sun, not quite this hot but daily and sweet. And still, a little bit sound of the life… a big city has it´s charm with busy life. Starting from the dawn the birds are singing, dogs are barking, monks sing their preyings and street vendors are shouting their offers. There is music and seremonies on the street all the time. The pulse of the big city is fascinating.

Saturday Zoo Lauantai eläintarhassa

I have finished all the urgent tasks after the fair and I decided to go out early in the Saturday morning. I made another trip to the zoo, because I want to practice my skills in drawing animals. I took only my Canon with me and concentrated to take pictures of animals. I would have been boring company to anyone else. It is only a rough one hour walk from my home to the zoo and in the morning the temperature is not yet too high even for a brisk walk.

Maybe, because I was walking alone, people found it easy to stop me. The other visitors wanted to take pictures of themselves with me and it felt a little bit that I am just another exotic species walking free in the park. I was thinking if I should say something like kot kot or roar or make some somersault to be even more exotic, but I ended to just give a broad smile to the camera with them.

I visited monkeys to see how their family was and also I wanted to see the bear if she had a baby or not. There it was, a tiny tiny baby bear! The hippo looked very satisfied with his pool and the day gave me a good feeling.

There is also a picture of my pet Gekkonen with black eyes (and window with moskito net).

Nyt kun messujen jälkeinen kiire on alkanut hellittämään, päätin lähteä aikaisin lauantai-aamuna ulos tuulettumaan ja suuntasin kulkuni toistamiseen eläintarhaan. Haluan kehittää taitoani etenkin eläinten piirtämisessä ja niinpä otin seuralaiseksi ainoastaan Canonin. Halusin keskittyä kuvaamaan eläimiä ja olisin ollut tylsää seuraa kenelle tahansa. Asunnoltani eläintarhaan on vain vajaan tunnin kävelymatka ja aamulla lämpötila on vielä kohtuullinen reippaallekin kävelylle.

Ehkäpä se, että kuljin eläintarhassa yksin, sai ihmiset rohkeammaksi, sillä minut pysäytettiin usein. Vastaantulevat ihmiset halusivat kuvauttaa itsensä minun kanssani ja tunsin olevani vähän kuin yksi vapaana kulkeva eksoottinen eläin puistossa. Mietin, pitäisikö sanoa kot kot tai vaikka roar tai heittää kuperkeikkaa, jotta vaikuttaisin vieläkin eksoottisemmalta, mutta päädyin kuitenkin vain hymyilemään leveästi kameralle kaikkien kanssani kuvaan haluavien kanssa.

Kävin tarkistamassa apinaperheen kuulumiset ja myös karhun vauva-uutiset, jotka viime vierailulla jäivät epäselviksi, mutta nyt näin pikkuruisen karhunpojan emonsa suojissa. Myös virtahepo vaikutti olevan tyytyväinen uima-altaassaan ja päivästä jäi hyvä mieli.

Kuvassa myös nappisilmä Gekkonen (ja teipattu moskitoverkko ikkunassa).

After my trip Matkan jälkeen

In January I had a wonderful week in Germany. Heimtextil fair in Frankfurt is one of the most important event in designer´s year. I was so eager to go but also a little bit worried, because I had to travel a long way from Yangon to Frankfurt. I bought my flights early and I was thinking what if things change before my trip. Living in a strange developing country can be unexpected and variable. People get sick and plans change, but I was lucky and everything was fine when I finally had packed my bag and waved to a taxi: let´s go! 

I had counted days before my trip, because in Germany I met my dear daughter with her family and my son with his friend. And also my latest grandson! I was busy in the fair but in the evenings I had time with my family J

Tammikuussa pääsin vihdoin kauan odotetulle matkalle Saksaan. Heimtextil –messut on yksi vuoden tärkeimmistä tapahtumista tekstiilisuunnittelijalle. Olen syksystä saakka ollut intoa täynnä, mutta myös vähän huolissani. Matka Yangonista Frankfurtiin on pitkä ja kallis ja ostin lentoliput jo hyvissä ajoin. Elämä oudossa kehitysmaassa voi olla kuitenkin yllätyksellistä ja asiat muuttuvat. Ennen matkaa mietin monesti, mitä jos en pääse lähtemään. Ihmiset sairastuvat tai asiat muuttuvat monimutkaisiksi, mutta minä olin onnekas ja kaikki oli kunnossa, kun vihdoin olin pakannut laukkuni ja huikkasin taksin kadulta: nyt mennään!

Olinpa laskenut jo päiviä ennen matkaa, koska Saksassa tapasin myös rakkaan tyttäreni perheineen ja pojan ystävineen. Ja tietysti mummin uusimman murun! Olin kiireinen messuilla, mutta onneksi iltaisin oli aikaa olla perheen kanssa.

In Yangon I am used to it that someone is looking at me, but the same was happening in Frankfurt!

Yangonissa olen jo tottunut siihen, että minua katsotaan pitkään, mutta että myös Frankfurtissa!

The week after the fair I have been a bit absent-minded. My head is still in European time and I cannot sleep early and I´m so happy about new customers and new opportunities. I already miss my family again and I have so many plans for the spring and summer…

Matkan jälkeinen viikko on mennyt aika hajamielisissä tunnelmissa. Pääni käy edelleen Euroopan aikaa ja en pysty nukkumaan ennen puolta yötä. Toisaalta uudet asiakkaat ja uudet jännittävät mahdollisuudet pyörivät ajatuksissa. Ja nyt jo on ikävä perhettä ja suunnittelen mitä kaikkea hauskaa voisi tehdä keväällä ja kesällä…

Golden trip on Christmas time Kultainen retki joulun aikaan

On Christmas time me and three other volunteers made a wonderful trip in Myanmar. We visited Bago, Kinpun with the Golden Rock and Mawlamyine. Here are some pictures during our trip.

Jouluaikaan lähdimme retkelle kolmen muun vapaaehtoisen kanssa. Kävimme Bagossa, Kinpunissa katsomassa Golden Rockia ja Mawlamyinessa. Tässä kuvia matkan varrelta.

In Bago a young munk is cleaning the statues of buddha. 
Bagossa tapasimme nuoren munkin puhdistamassa buddhapatsaita.

Reclaining Buddha in Bago and me. Lepäävä Buddha Bagossa ja minä.

Young munks. Nuorten munkkien vapaa-aikaa.

There are many pagodas in Bago and Chintheys (lion statues) are guarding them. Bagossa on monia pagodoja ja niiden edessä Chintheyt (leijonapatsaat) vartioivat .

Local sport fun in the village. The trunk was covered with black oil and young men tried to climb as high as possible. 

Paikallisten urheilukilpailu kylällä. Bamburunko oli sivelty mustalla öljyllä ja nuoret miehet kisailivat siitä, kuka kipuaa runkoa ylimmäs.

Saturday corner was Santha´s and mine birthday corner. Starting the boxing day with pouring water to buddha statue.

Tapaninpäivä alkoi kaatamalla vettä buddhapatsaan päälle lauantaikulmassa, joka on sekä Santhan että minun syntymäpäiväkulma.

We saw many golden Buddhas is Bago and headed to Kinpun next. Bagon kultaisten Buddhien jälkeen suuntaamme matkamme Kinpuniin.

In Kinpun we saw the Golden Rock. Many local people were also heading to the mountains. There were hundreds of people spending the night on the mountain and I can imagine how amazing must the sunset and sunrise there. The road to the top was curly and trucks with seats for about fifty people were all full of people. I enjoyed the ride to the top with lovely views in the mountains.

Kinpunissa näimme Golden Rockin. Monet paikalliset ihmiset olivat myös matkalla vuorille ja kuorma-autot, joissa lavalla oli penkit noin viidellekymmenelle ihmiselle, olivat kaikki täynnä ihmisiä. Monet paikalliset viettävät yön vuorella ja voin kuvitella, että auringonlasku ja -nousu on upea vuorella. Matka vuorelle oli kiharaista serpentiinitietä ja nautin näköaloista ja tuulen viimasta kuorma-auton lavalla.

In the evening we walked in the village where many artisans were making wooden or bambu toys. 

Illalla tutustuimme paikalliseen kylään, jossa monet käsityöläiset valmistivat mm. puisia tai bambusta valmistettuja leikkikaluja.

In the morning we said goodbye to Kinpun and took a bus to Mawlamyine.

Aamulla oli aika jättää Kinpun ja jatkaa matkaa Mawlamyineen.

Mawlamyine is lovely place on the coast and in the village there are many temples, churches and pagodas. This picture is from a hindu temple.

Mawlamyine on ihastuttava paikka rannikolla ja kylässä on monia temppeleitä, kirkkoja ja pagodoja ja paljon historiallisia rakennuksia. Tämä kuva on pienestä hindutemppelistä värikkäine patsaineen.

Local university. Paikallinen yliopisto.

Our hotel Cinderella was so lovely and the stuff very friendly. 

Hotelli Cinderella oli aivan ihana ja henkilökunta superystävällistä. 

Local boys are making pancakes. 

Paikallisten lettutalkoot.

Lovely view from pagoda on top of the hill. 

Pagoda sijaitsi ylhäällä kukkulalla ja sieltä oli upeat näkymät kylään ja merelle.

And the golden Buddhas. 

Kultaisia Buddhia.

Quite an artpiece, Buddha is made of bamboo and it is big. 

Upea käsityön taidonnäyte. Buddha, joka on tehty bambusta ja se oli iso.