Tänä aamuna otin Canonini ja lähdin kaupungille. Tähän asti olin saanut kulkea ihan rauhassa ja sen kummempaa huomiota herättämättä. Kamera kaulassa roikkuen ja kartta kädessä kävellen muutos olikin huomattava: Tuk tuk -kuskit viheltelivät jo kaukaa ja viittoilivat kyytiä tarjoten, "how are you, madam? where are you from?" kyselyt kantautuivat korviini vähän väliä ja jalkakäytävien reunoilla kuppiaan kilisyttävät vammaiset ihmiset katsoivat tiukasti minuun kulkiessani ohi. Tunsin oloni ihan turistiksi ja sitähän minä olin. Jatkoin kuitenkin matkaani kohti Lumphini puistoa ja napsin muutaman kuvan matkan varrelta.
Mopeds are really popular in here. This picture is from the traffic lights.
Mopoilu on erittäin suosittua täällä ja nappasin kuvan liikennevaloissa odottelevista mopoilijoista.
Lovely cows in the yard of Netherland Embassy.
Hauskat lehmät Hollannin suurlähetystön pihamaalla.
After an one hour walk I arrive to the Lumphini park. I am a fan of parks because they are good places to take photos for my designing work and I can see a different side of a big city. I am expecting to see beautiful flowers and local plants. I must say, I am a little bit disappointed, here are no flowers.
Noin tunnin kävelyn jälkeen pääsen perille Lumphini puistoon. Suurissa kaupungeissa minusta on tullut puistofani, koska niissä on usein upeat puutarhat ja niissä näkee kaupungista toisenlaisen puolen. Odotan näkeväni upeita kukkia ja kasveja ja kuvaavani paljon materiaalia kuosisuunnittelua varten. Täällä ei kuitenkaan ole kukkia ja olen hiukan pettynyt.
I start walking through the park and whoops, what is this! I almost step on a lizard.
Lähden kävelemään puiston halki ja hups, melkein kompastun vastaani rohkeasti tallustelevaan liskoon!
No flowers, but the view is beautiful and it is unbelievable silent in this park. I don´t know why here is no people today, or maybe it is the time, because it is the noon and it is very hot. All the cafées are closed and I´m happy that I have a water bottle with me. In the next picture the "log" in the lake (in red circle) is a lonely swimmer in the next picture.
Vaikka kukkia ei ole, näkymät ovat kauniita ja puistossa on käsittämättömän hiljaista. En tiedä, miksi puistossa ei ole väkeä tänään. Ehkä se johtuu siitä, että on keskipäivä ja hyvin kuumaa. Puistossa on lukuisia varjoisia levähdyspaikkoja, mutta ne ovat kaikki tyhjiä. Kahvilatkin ovat kiinni, onneksi otin vesipullon mukaani! Seuraavassa kuvassa punaisen renkaan sisällä "tukki" on yksinäinen uimari, jossa seuraavana parempi kuva.
I am not the only person in the park, I meet an old man who starts to talk with me. He asks where I am from and when I tell him I come from Finland, he starts to name Finnish cities Oulu, Kittilä etc. He has been in many countries and tells me in many languages how to say thanks and good luck and I love you etc. We talk for a while and he gives me a quick lesson in Thai language and gives me a piece of paper where he has written these Thai words and same words in English. From my part I write my name and city to his small black book, where are many other names before mine. Chok di!
En sittenkään ole ihan ainoa ihminen puistossa. Kuvatessani lintuja tapaan vanhan miehen, joka kysyy mistä maasta tulen. Kun kerron olevani Suomesta, hän alkaa luetella suomalaisia kaupunkeja ja suomen kielen sanoja. Hetken juteltuamme käy ilmi, että hän osaa monia kieliä hiukan ja on matkustanut paljon ympäri maailmaa. Hän ottaa esiin pienen paperinpalan, johon on kirjoitettu sanoja thai-kielellä ja englanniksi ja saan pikakurssin thai-kieleen! Vastineeksi mies ojentaa pienen mustan vihkon ja pyytää minua kirjoittamaan nimeni ja kotikaupunkini. Vihkossa on monia nimiä ennen minua. Chok di!
