Exercise and relaxing Kuntoilua ja rentoilua

It has been a good week. A lot is going on but all of it is still in the planning level. A lot of research to do and options to think about and but not so much what I can actually go on yet. I am working with new designs and also with a project plan. So my brain needed some rest and I desided to relax in this weekend. On Friday evening I just bought a couple of movies and some snack and had a lazy evening.

Oli hyvä viikko. Paljon on asioita kesken, mutta ne ovat vasta suunnitteluvaiheessa, joten tutkimusta ja asioiden punnintaa ja pohdintaa on paljon. Teen tällä hetkellä sekä tuotesuunnittelua että projektisuunnittelua ja mielenkiintoisia vaihtoehtoja on paljon. Nyt jo mietin, mihin tämä puoli vuotta riittää, kun asiat etenevät usein hitaasti, kun osapuolia on monta. Viikon jälkeen oli olo, että aivojen pitää saada levätä ja päätin ottaa viikonlopun rennosti. Perjantaina kävin töiden jälkeen ostamassa muutaman DVD:n kadunvarren myyntikojusta ja hain kaupasta vähän herkkuja ja loikoilin sängyllä koko illan. Oli muuten yllätys, kun luulin ostaneeni kaksi leffaa ja vasta kotona huomasin, että molemmissa levyissä onkin kymmenen leffaa! Katsottavaa riittää siis pitempään, tosin muiden leffojen laadukkuudesta ei ole tietoa.

But on Saturday morning I felt myself energetic and wanted to find out what is a nearby gym like. It has been a while I have been exercising other than walking  and I thought now is the perfect time to make a change! The gym is in a shopping center and is has a small pool on the roof,  too. The gym is air conditioned and clean and there is a good and reasonable selection of equipments. While pedalling the bike I enjoyed the view over the city where golden pagodas stick out there and there.  Also I enjoyed of getting a real shower! Can you believe almost one month and I haven´t been in the shower. Not that I am dirty or complaining that I don´t have a shower…  I can well  live with that, but it is different.

http://www.yangonite.com/yangon/fitness-xpress/

Lauantaiaamuna heräsin virkeänä ja päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja raahata itseni vieressä sijaitsevalle kuntosalille. Kaiken alkutohinan keskellä kuntoilu on jäänyt pelkkien kävelylenkkien varaan ja ajattelin, että nyt on aika korjata tilanne. Kuntokeskus on supermarketin yhteydessä ja sillä on myös pieni uima-allas talon katolla. Sali on ilmastoitu, laitteita on ihan kohtuullisesti ja kaikin puolin tila on siisti ja puhdas. Kuntopyörää polkiessa voin ihailla kaupungin yli avautuvaa maisemaa, jossa siellä täällä pilkottaa kultainen pagoda. Oli myös ihanaa päästä suihkuun! Ihan totta, en ole käynyt suihkussa lähes kuukauteen. Ei, en tunne olevani likainen tai edes harmissani siitä, ettei minulla ole suihkua, sopeudun ihan hyvin elämään ilman sitä, mutta vaihteeksi oli kiva nauttia tästä ylellisyydestä.

http://www.yangonite.com/yangon/fitness-xpress/

But the perfect grande finale of the exercise is the pool.  On the roof an oval shape pool is so inviting with clear and warm water. I swam slowly around the pool a long time, because it was Saturday morning and people were still sleeping or busy with their morning tasks and I was in the pool alone and I had no rush…

Mutta varsinainen kohokohta kuntoiluhetkeen on kyllä uima-allas. Talon katolla sijaitseva ovaalinmuotoinen uima-allas on houkuttelevan kirkasvetinen ja lämmin. Aurinko kimaltelee altaan toisessa päässä ja uin pitkään rauhallisesti ympäri allasta. On lauantaiaamu ja ihmiset nukkuvat vielä tai ovat kiireisiä aamuaskareissaan ja altaalla ei ole vielä muita, mutta minulla ei ole kiire mihinkään…

I was so fascinated by the gym and the pool that I could not stay away on Sunday either. After a meeting with a friend was moved to some other day, I headed to the gym again. I feel I could do it every day… relaxing after exercise in the pool, evening is warm and it is getting dim… all I miss is my family, everything else is just great.

Olin niin ihastunut kuntoilukeskukseen ja uima-altaaseen, etten malttanut pysyä poissa sunnuntainakaan. Tapaaminen ystävän kanssa siirtyi myöhäisempään ajankohtaan ja päätin toistaa lauantaisen retkeni kuntoilukeskukseen. Kuntoilun jälkeen loikoilin altaalla tummenevassa illassa ja mietin, että voisin nauttia tästä vaikka joka ilta. Perhettä on ikävä, mutta muuten kaikki on todella hienosti…

I want to share some pictures about this unique fashion in here. I was hoping to find some shirts, but I really feel a bit unconfortable with all these decorative details in the local fashion.

Tässä joitakin kuvia kauppakierrokseltani, kun yritin etsiä sopivaa puseroa. En tunne itseäni oikein kotoisaksi näissä paljon koristelluissa paidoissa, joita paikalliset käyttävät ja vaatteiden ostaminen on täällä aikaa vievää puuhaa. Toisaalta hyvä niin, tällä hintatasolla muuten olisin jo hankkinut vaatteita vuosiksi eteenpäin :)

A day I won´t forget Unohtumaton päivä

What a day! I am still amazed and happy that I have experienced this  weekend! I will not forget it.  Early on Saturday morning we took a flight with my employer to Mandalay and drived with a taxi to Amarapura. An amazing village, where time seems to be stagnant, lives it´s life like a hundred years ago. I was holding my breath all the way through the village. Horses with wagons, dogs, hens, cows, people and mopeds (maybe these where not so many a hundred years ago)with two people on and big palm leave baskets full of whatever things, all on the narrow, muddy and bumpy road in peace and harmony. I was in the taxi, so it was difficult to take pictures and I think no picture woudn´t capture the feeling and atmosphere I was living through.

Huh, mikä päivä! Vieläkään en meinaa uskoa sitä todeksi, vai olenko nähnyt unta! Tätä päivää en hevillä unohda. Aikaisin lauantaiaamuna lensimme työnantajani kanssa Mandalayhin ja ajoimme sieltä taksilla Amarapuran kylään. Luulin matkustaneeni elämäni aikana jo paljon ja nähneeni kaikenlaista, mutta tätä näkyä en unohda! Uskomaton kylä, jonka aika näyttää pysähtyneen sata vuotta sitten. Kadut ovat kapeita ja vain pääkadulla on asfaltti. Sadekauden jäljiltä sivukadut ovat kuraisia ja kuoppaisia ja yleinen kulkuneuvo on hevonen kärryineen. Mopoja on kyllä paljon ja jokaisen kyydissä kaksi ihmistä ja valtava palmunlehtikori tai muuta kuljetettavaa. Koiria on joka paikassa ja ne makaavat keskellä tietä, tai tienvarressa käyskentelee lehmä tai kana poikineen. Meidän aikataulu oli kiireinen ja taksin ikkunasta en saanut kuvia, enkä usko, että yksikään kuva voisi tehdä oikeutta sille tunnelmalle, mikä kylässä oli. Pääni pyöri kuin väkkärä ja haukoin henkeä!

We were on our way to a weaving school to make a class for weaving students in textile design. At school we were welcomed wery warmly and I had butterflies in my stomach. I felt like I am a ”speaker of the year”, so respectful was the arrival. It was a six hour workshop and my students were hard working and lovely students ( some of them were teachers and local weavers ).  After the class I was relieved and happy.

Olimme matkalla kudontakouluun pitämään kurssia kutojaopiskelijoille tekstiilisuunnittelussa. Koulussa meitä oli vastassa koulun rehtori ja opettaja ja vastaanotto oli erittäin ystävällinen. ”Luentosali” oli varusteltu kuin huippuluennoitsijalle ja meille tarjoiltiin ruokaa ja virvokkeita yllin kyllin. Kyllä jännitti, vaikka toisaalta olin mielestäni yllättävänkin tyyni olosuhteisiin nähden. Työnantajani tulkkasi puheeni burmaksi ja opiskelijat olivat erittäin vastaanottavaisia ja ahkeria opiskelijoita. Joukossa oli myös koulun opettajia ja paikallisia kutojia.

We had a meeting with a local weaver and we got a chance to see her workshop and were invited to her home. The skilled weavers were weaving in the house made of palm tree. All the houses in the village were this material and they looked light and fragile build on top of the narrow beams.

Tapasimme myös paikallisen kutojan ja saimme kutsun hänen kutomoonsa ja kotiinsa. kutojat työskentelivät rakennuksessa, joka oli rakennettu palmupuusta (lehdistä?) ja samaa materiaalia olivat lähes kaikki kylän talot. Ne näyttivät kevyiltä ja haurailta ja usein ne oli rakennettu ohuiden puisten tolppien päähän.

Before going back to airport we had a chance to see one of the famous sight, the world´s longest wooden bridge. I almost was hoping that tourists would´t find this unique place, because the bridge was crowded and there were many tourists. The bridge seems so fragile, that I was wondering how long it would carry all the people on it. The view was unbelievable with boats and fishermen fishing in the river. I was hoping that one day I will come back and breath this feeling of the past again. And I will.

Ennen paluuta lentokentälle ehdimme myös käydä katsomassa kylän maailmankulua nähtävyyttä, maailman pisintä puista siltaa joen yli. Sillalla oli paljon väkeä ja myös turisteja aika paljon. Täällä melkein toivoin, etteivät turistit löytäisi tänne, niin hauras ja ainutlaatuinen oli silta ja on vaikea kuvitella miten kauan se kestää turistien massan. Sillan tuntumassa oli myös turisteille suunnattuja myymälöitä.  Näkymät sillalta olivat upeita, veneet ja kalastajat joessa, pagodan silhuetti ja joessa kasvavat puut olivat silmiä hiveleviä. Tänne tulen jonain päivänä uudelleen.

But all fun has a reverse side. On Sunday morning I woke up with a headache and I felt sick. I tried to get up but the bed was so inviting. Half of the day I stayed in bed and couldn´t eat, my stomach was aching. Maybe I was just tired or my body coudn´t stand the new bacteria. Still I wouldn´t leave any of this out.

Mutta kaikella hauskalla on varjopuolensa ja sunnuntaiaamuna heräsin päänsärkyisenä ja huonovointisena. Yritin nousta ylös, mutta sänky kutsui takaisin ja vasta puolelta päivin aloin olla tolpillani ja tuntea oloni normaaliksi. Ehkä olin vain väsynyt tai vatsani ei sopeutunut uuteen bakteerikantaan. Siitä huolimatta, hetkeäkään en jättäisi pois.

Dogs and traffic Koiria ja liikennettä

There are hundreds of dogs in this city. They all walk free and I don´t  know if they are pets or just stray dogs. Neither I know how they can survive in this huge traffic and among all these people. At first I didn´t notice them, they are still laying in the streets or silently jogging between the cars. But when you really look, they are everywhere. I was walking around in the city and took some pictures about dogs gathering around the railways, in the middle of the traffic etc.

Tässä kaupungissa on valtavasti koiria. Ne ovat kaikki vapaana ja kulkevat ihmisten ja liikenteen joukossa huomiota herättämättä omissa oloissaan. En tiedä ovatko ne lemmikkejä vai kulkukoiria vai ehkä molempia. En käsitä miten ne selviävät valtavan liikenteen keskellä, mutta ne vaikuttavat hyvin sopeutuneilta ja rauhallisilta. Ihmisiin ne eivät reagoi millään tavalla. Ensin en itsekään huomannut niitä, kun katseltavaa oli niin paljon, mutta kun katsoo tarkemmin, niitä on kaikkialla. Koiria makoilee kadulla tai ne hölkyttelevät hiljaa autojonojen väleissä ja puikkelehtivat tottuneesti tien yli. Kävelykierroksellani kuvasin koirajoukkoa rautatien tuntumassa ja koiria satamassa ja liikenteen seassa.

In this city I know roughly ten people and twice already it happened to me that in the city I pop up to meet someone I know! Today I suddenly met my employer and they were so kind and took me to the harbour by car so that I could take some pictures about the river by Yangon city. The river coast is mostly industrial area and it is all closed for the ordinary people, but near the Botahtaung Pagoda there is a harbour, where I could take some pictures about the fishing boats and harbour area. There is a luxury hotel floating in the river and it is an interesting contrast to the harbour´s life with fishermen etc. When I got to the harbour, the rain started and I had to wait in a shelter for a while, but it was a good place to watch the harbour life. Here are some of my pictures.

Tunnen täällä vasta noin kymmenen ihmistä ja jo kaksi kertaa olen sattunut törmäämään kaupungilla tuttuihin yllättäen! Tänään tapasin sattumalta työnantajani ja he veivät minut autollaan ystävällisesti satamaan, sillä halusin kuvata jokea Yangonin edustalla ja vaikka asuntoni sijaitsee joen vierellä, se on suurelta osin täynnä teollisuusaluetta ja pääsy sinne on tavallisilta ihmisiltä kielletty. Lähellä Botahtaung Pagodaa on satama-alue, jossa voi nähdä kalastusveneitä ja tavallista sataman liikennettä. Siellä on myös upea kelluva luxushotelli, joka muodostaa mielenkiintoisen vastakohdan sataman arkisen elämän rinnalla. Heti satamaan päästyäni alkoi sataa ja jouduin odottelemaan katoksen alla sateen loppumista, mutta siitä oli samalla hyvä tarkkailla sataman elämää. Tässä tämänpäiväistä kuvasatoa.

Working day in Yangon Arkipäivä Yangonissa

Finally I have started working in Yangon. First two days has been collecting information about the company and the possibilities where I can assist them to achieve our mutual goal: helping poor people use their skills better and get better livelihood. I have seen samples of Myanmar crafts and today we were visiting the local markets where handmade fabrics and souveniers are sold. My first task will be teaching designing for the local veawers in the middle of the Myanmar. Working with an intepreter and local veawer students will be interesting and new!

Vihdoinkin olen päässyt työn alkuun täällä Yangonissa. Ensimmäiset pari päivää on ollut sellaista tutustumista ja tunnustelua siitä, missä voisin työnantajaani parhaiten auttaa yhteisen tavoitteemme saavuttamiseksi.  Köyhien ihmisten elinolojen parantamiseen tähtäävän  projektin tavoitteena on kanavoida ihmisten taitoja siten, että he voivat ansaita paremman toimeentulon ja siten parantaa elinolosuhteitaan. Minulle on esitelty paikallisten käsitöitä ja tänään kävimme paikallisilla markkinoilla tutustumassa käsintehtyihin kudottuihin tekstiileihin ja matkamuistoihin. Ensimmäinen varsinainen tehtäväni  on  ensi viikolla toteutettava päivän mittainen tekstiilisuunnittelun koulutus paikallisille kudontaopiskelijoille maan keskiosassa. Koulutus tulee olemaan ensimmäinen laatuaan ja kiinnostava kokemus varmaan sekä opiskelijoille että opettajalle!

Some pictures of the handmade fabrics and products. Kuvia käsinkudotuista kankaista ja tuotteista markkinoilla.

After a working day I went to buy some evening snack and this time I took Heidi´s advise to take photos of strange fruits. Even I tried to ask what the fruits were the sellers allways told me the prise! Who would believe that someone don´t know the fruits! I ended to buy one strange fruit and got it sliced and with some spice. Unfortunately my burma lessons didn´t start this week yet because the tutor was ill. I would have needed the language today.

Päivän päätteeksi lähdin iltapalaostoksille ja tällä kertaa noudatin Heidin neuvoa ja kuvasin oudoilta näyttäviä hedelmiä. Yritin myös kysellä myyjiltä mitä hedelmät olivat, mutta sain vastaukseksi aina vain hinnan! Kukapa heti uskoisikaan, että asiakas ei tunnista hedelmiä! Päädyin ostamaan yhden ei-niin-oudon näköisen hedelmän (muistutti vähän päärynää tai omenaa) ja nostaessani yhden sormen pystyyn, myyjä kysyi jotakin ja minä nyökyttelin. Samantien myyjä otti veitsen esille ja kuori ja pilkkoi hedelmän ja kysyi taas jotakin. Nyökyttelin kovasti ja seuraavaksi myyjä tujautti päälle jotakin oranssia jauhetta pussiin pilkottujen hedelmäpalojen päälle. Kotona sitten maistoin tuota ”herkkua”, joka maistui todella miedolle päärynälle, mutta mausteesta en saanut tolkkua ja ehkäpä olisin ollut tyytyväisempi ilman sitä… Burman kielen tunnit alkavatkin vasta ensi viikolla opettajan sairastuttua. Kielitaidolle olisi voinut olla käyttöä tänään.

And this is the fruit which I byed. See the battery in the desk. It was again power cut, but the lights were powered with a battery. 

Tässä hedelmä, jonka ostin. Huomaa akku pöydällä. Sähköt olivat taas poikki, mutta kaupankäynti jatkui entisellään akkuvirralla toimivien valojen avulla.

And this is what I got and tasted. Ja tällaisena sen sain nyökyttelyjeni jälkeen.

My new home city Ensivaikutelmia uudesta kotikaupungista

I have been adapting to my new home and environment little by little. First three days I have been in the VSO office in in country training and next week I will start my job and meet my employer. The VSO office is in the other side of town and it takes one hour to get there by taxi or bus. It is not very expensive to take a taxi, roughly three euros for an hour taxi driving. There is no underground in this city and the traffic is unexpectable, really slow or cars driving very fast if it is possible. People are crossing the streets between the cars or selling things like newspapers or water bottles. For a newcomer it is challenging to cross the streets safely and it is wise to follow local people in crossing the street.

Olen asettunut uuteen kotiini pikkuhiljaa ja vähitellen alan tutustumaan uuteen ympäristööni ja kulttuuriin. Ensimmäiset kolme päivää olen ollut VSO:n toimistolla alkuperehdytyksessä ja vasta ensi viikolla pääsen tutustumaan varsinaiseen työhöni ja työnantajaani. VSO:n toimisto sijaitsee asunnostani katsoen toisella puolella kaupunkia ja matka taksilla tai bussilla kestää noin tunnin yhteen suuntaan. Toisaalta taksilla ajaminen ei ole kovin kallista, tunnin istumisesta kaupungin läpi joutuu maksamaan reilu kolme euroa. Kaupungissa ei ole metroa ja liikenne on hidasta tai tempoilevaa varsinkin ruuhka-aikoina. Autot ajavat lujaa, jos tilaa on ja jalankulkijoille ei anneta tietä. Autojen välissä puikkelehtivat ihmiset katua ylittämässä tai kaupittelemassa kaikenlaista, kuten sanomalehtiä tai vettä. Katujen ylittäminen on välillä haastavaa, koska liikennevaloja ei ole kuin autoille harvoissa paikoissa. Hankalissa paikoissa onkin turvallisempaa kulkea paikallisten rinnalla katujen yli.  

Streetviews from Yangon Katunäkymiä Yangonissa

I am living in an apartment in the seventh floor in the city downtown. There is no elevator and just a few lights in the corridor. The darkness starts at six and I have allways a flashlight in my purse to guide me to my home door. The first night in my apartment was exciting, the heat was so overwhelming and the ”singing” from the streets felt so weird ( next week is a public holiday called Full Moon of Theringyut and it is something to do with that?) Now I am allmost familiar with sleeping under the mosquito net and all the noices. The first cut in electricity was in Friday evening and because many shops have generators and the street life goes on even there is no electricity, I went shopping. Right outside of my door there are many farmers selling fruit and vegetable and many other booths selling almost everything. Prices are not high in these little shops and it is interesting to look around the shops.

Asuntonani on kerrostaloyksiö keskustassa talon seitsemännessä kerroksessa. Hissiä ei ole ja rappukäytävässä on valoja vain muutama. Koska pimeys alkaa jo kuudelta, taskulamppu on vakiovaruste laukussa, jotta kotioven löytää helpommin. Ensimmäinen yö asunnossa oli jännittävä: kuumuus oli tukahduttavaa ja ulkoa kantautuva jatkuva ”laulu” tuntui oudolta ( ensi viikolla on paikallinen juhlapäivä Full Moon of Theringyut, johon ilmeisesti asia liittyy?). Nyt jo nukkuminen moskiittoverkon alla alkaa tuntua normaalilta ja ääniinkin alkaa tottua. Ovet lukitaan riippulukoilla ja niiden lisäksi kaltereilla, joissa on toinen riippulukko ja kaltereiden kalahtelut saivat vielä ensimmäisenä iltana säpsähtämään. Ensimmäinen sähkökatkos osui vasta perjantain alkuiltaan ja koska useissa kaupoissa on generaattorit ja kadun elämä jatkuu normaalina sähkökatkoksenkin aikana, lähdin ostoksille. Heti kotioveni ulkopuolella lukuisat hedelmä- ja vihanneskauppiaat myyvät tuotteitaan ja kadunvarret ovat täynnä pieniä kojuja myyden tavaraa laidasta laitaan. Hinnat näissä kojuissa ja kadunvarren puodeissa ovat hyvin kohtuullisia ja edullisempia kuin supermarketeissa, joita on paljon harvemmassa.

My new home Uuden kotini keittiö, makuuhuone ja vaatehuone :)

Aview from my window Näkymä ikkunasta

And from kitchen window...  Ja keittiön ikkunasta...

People dress traditionally and most of the people are wearing longyis, which is a long tube and it is wrapped in the waist. There is a different way to wrap women´s and men´s longyi. From a nearby market I bought a piece of fabric and get my longyi done with a local woman sewing in the market place. At home I tried my longyi and and I must say I am still learning to use it!

Pukeutuminen on perinteistä ja naiset ja miehet käyttävät lähes kaikki longyita eli pitkää suoraa vaatekappaletta, joka kietaistaan vyötärölle. Vaate on iso putki, jonka miehet kietaisevat isolle solmulle eteen ja naiset kietaisevat vaatteen kietaisuhameen tavoin joko oikealle tai vasemmalle. Ostin paikallisilta markkinoilta itselleni kankaan ja teetin siitä itselleni longyin. Kankaat ovat hyvin kauniita ja valinnanvaraa on paljon. Vaate valmistui saman tien kangasmyyjän viereisellä kojulla, jossa ompelija poljettavalla koneella hurautti sen valmiiksi. Yläosaan miehet pukevat lyhythihaisen paidan ja naiset vastaavan hihallisen paidan, jotka ovat usein aika koristeellisia. Kotona sovittelin uutta vaatettani ja täytyy sanoa, että hetken joudun opettelemaan ennen kuin rohkenen kadulle tai töihin longyissa. Se on kyllä kaunis, mutta tarvitsisin henkselit tai vähintään hakaneulan, jotta voin luottaa että vaate pysyy päällä!

Sewing the longyi Paikallinen ompelimo

An ordinary view in the streets Tavallinen näky kaduilla.

My new pet behind the window. Uusi lemmikkini ikkunan takana. :)