My new home city Ensivaikutelmia uudesta kotikaupungista

I have been adapting to my new home and environment little by little. First three days I have been in the VSO office in in country training and next week I will start my job and meet my employer. The VSO office is in the other side of town and it takes one hour to get there by taxi or bus. It is not very expensive to take a taxi, roughly three euros for an hour taxi driving. There is no underground in this city and the traffic is unexpectable, really slow or cars driving very fast if it is possible. People are crossing the streets between the cars or selling things like newspapers or water bottles. For a newcomer it is challenging to cross the streets safely and it is wise to follow local people in crossing the street.

Olen asettunut uuteen kotiini pikkuhiljaa ja vähitellen alan tutustumaan uuteen ympäristööni ja kulttuuriin. Ensimmäiset kolme päivää olen ollut VSO:n toimistolla alkuperehdytyksessä ja vasta ensi viikolla pääsen tutustumaan varsinaiseen työhöni ja työnantajaani. VSO:n toimisto sijaitsee asunnostani katsoen toisella puolella kaupunkia ja matka taksilla tai bussilla kestää noin tunnin yhteen suuntaan. Toisaalta taksilla ajaminen ei ole kovin kallista, tunnin istumisesta kaupungin läpi joutuu maksamaan reilu kolme euroa. Kaupungissa ei ole metroa ja liikenne on hidasta tai tempoilevaa varsinkin ruuhka-aikoina. Autot ajavat lujaa, jos tilaa on ja jalankulkijoille ei anneta tietä. Autojen välissä puikkelehtivat ihmiset katua ylittämässä tai kaupittelemassa kaikenlaista, kuten sanomalehtiä tai vettä. Katujen ylittäminen on välillä haastavaa, koska liikennevaloja ei ole kuin autoille harvoissa paikoissa. Hankalissa paikoissa onkin turvallisempaa kulkea paikallisten rinnalla katujen yli.  

Streetviews from Yangon Katunäkymiä Yangonissa

I am living in an apartment in the seventh floor in the city downtown. There is no elevator and just a few lights in the corridor. The darkness starts at six and I have allways a flashlight in my purse to guide me to my home door. The first night in my apartment was exciting, the heat was so overwhelming and the ”singing” from the streets felt so weird ( next week is a public holiday called Full Moon of Theringyut and it is something to do with that?) Now I am allmost familiar with sleeping under the mosquito net and all the noices. The first cut in electricity was in Friday evening and because many shops have generators and the street life goes on even there is no electricity, I went shopping. Right outside of my door there are many farmers selling fruit and vegetable and many other booths selling almost everything. Prices are not high in these little shops and it is interesting to look around the shops.

Asuntonani on kerrostaloyksiö keskustassa talon seitsemännessä kerroksessa. Hissiä ei ole ja rappukäytävässä on valoja vain muutama. Koska pimeys alkaa jo kuudelta, taskulamppu on vakiovaruste laukussa, jotta kotioven löytää helpommin. Ensimmäinen yö asunnossa oli jännittävä: kuumuus oli tukahduttavaa ja ulkoa kantautuva jatkuva ”laulu” tuntui oudolta ( ensi viikolla on paikallinen juhlapäivä Full Moon of Theringyut, johon ilmeisesti asia liittyy?). Nyt jo nukkuminen moskiittoverkon alla alkaa tuntua normaalilta ja ääniinkin alkaa tottua. Ovet lukitaan riippulukoilla ja niiden lisäksi kaltereilla, joissa on toinen riippulukko ja kaltereiden kalahtelut saivat vielä ensimmäisenä iltana säpsähtämään. Ensimmäinen sähkökatkos osui vasta perjantain alkuiltaan ja koska useissa kaupoissa on generaattorit ja kadun elämä jatkuu normaalina sähkökatkoksenkin aikana, lähdin ostoksille. Heti kotioveni ulkopuolella lukuisat hedelmä- ja vihanneskauppiaat myyvät tuotteitaan ja kadunvarret ovat täynnä pieniä kojuja myyden tavaraa laidasta laitaan. Hinnat näissä kojuissa ja kadunvarren puodeissa ovat hyvin kohtuullisia ja edullisempia kuin supermarketeissa, joita on paljon harvemmassa.

My new home Uuden kotini keittiö, makuuhuone ja vaatehuone :)

Aview from my window Näkymä ikkunasta

And from kitchen window...  Ja keittiön ikkunasta...

People dress traditionally and most of the people are wearing longyis, which is a long tube and it is wrapped in the waist. There is a different way to wrap women´s and men´s longyi. From a nearby market I bought a piece of fabric and get my longyi done with a local woman sewing in the market place. At home I tried my longyi and and I must say I am still learning to use it!

Pukeutuminen on perinteistä ja naiset ja miehet käyttävät lähes kaikki longyita eli pitkää suoraa vaatekappaletta, joka kietaistaan vyötärölle. Vaate on iso putki, jonka miehet kietaisevat isolle solmulle eteen ja naiset kietaisevat vaatteen kietaisuhameen tavoin joko oikealle tai vasemmalle. Ostin paikallisilta markkinoilta itselleni kankaan ja teetin siitä itselleni longyin. Kankaat ovat hyvin kauniita ja valinnanvaraa on paljon. Vaate valmistui saman tien kangasmyyjän viereisellä kojulla, jossa ompelija poljettavalla koneella hurautti sen valmiiksi. Yläosaan miehet pukevat lyhythihaisen paidan ja naiset vastaavan hihallisen paidan, jotka ovat usein aika koristeellisia. Kotona sovittelin uutta vaatettani ja täytyy sanoa, että hetken joudun opettelemaan ennen kuin rohkenen kadulle tai töihin longyissa. Se on kyllä kaunis, mutta tarvitsisin henkselit tai vähintään hakaneulan, jotta voin luottaa että vaate pysyy päällä!

Sewing the longyi Paikallinen ompelimo

An ordinary view in the streets Tavallinen näky kaduilla.

My new pet behind the window. Uusi lemmikkini ikkunan takana. :)